12. Syöpäsairaudet

Tupakka on merkittävin yksittäinen syöpäsairausriskiä lisäävä tekijä. Tupakka sisältää yli 40 syöpää aiheuttavaa ainetta. Tupakka aiheuttaa miesten syövistä noin 40 % ja naisten syöpäsairauksista noin 9 %. Keuhkosyövistä 90 % johtuu tupakoinnista ja tupakoijan riski sairastua keuhkosyöpään on 10-50 -kertainen.

Tupakointi on lisäksi syy-yhteydessä kurkunpään syöpään, suusyöpään, ruokatorven syöpään, haimasyöpään, virtsarakon syöpään, kohdunkaulan syöpään, mahasyöpään ja akuuttiin myelooiseen leukemiaan. Myös tupakoinnin ja maksasyövän sekä paksusuolensyövän välillä näyttää olevan syy-yhteys.

Tupakointi vaikuttaa suurentavan aggressiivisen eturauhassyövän riskiä, ja se saattaa myös lisätä eturauhassyövän etenemistä.

Tupakoinnin ja rintasyövän tai aivosyövän välillä ei ole syy-yhteyttä. Tutkimusten mukaan tupakointi suojaa joissain määrin kohdun limakalvon syövältä menopaussin jälkeisenä aikana.
 

 

 

12.1. Keuhkosyöpä

Tupakointi aiheuttaa noin 90 % keuhkosyövistä. Tupakoitsijan riski sairastua keuhkosyöpään elämänsä aikana on noin 10-20%.

Keuhkosyöpää on neljä päätyyppiä: pienisoluiset keuhkosyövät ja ei-pienisoluiset, johon kuuluvat levyepiteelikarsinooma, adenokarsinooma ja suurisoluinen anaplastinen karsinooma. Nämä syöpätyypit muodostavat 95 % keuhkosyövistä. Adenokarsinooma on tavallisin keuhkosyöpä sekä tupakoijilla että ei-tupakoitsijoilla.

Tupakointi lisää kaikkien syöpätyyppien riskiä ja riskin kasvu riippuu tupakoinnin määrästä. Keuhkosyöpäriskiin vaikuttavia tekijöitä ovat tupakoinnin kesto, savukkeiden määrä, tupakoinnin aloittamisikä, savukkeiden tervapitoisuus ja se, paljonko savua vetää henkeen. Myös yksilölliset geneettiset tekijät voivat vaikuttaa herkkyyteen tupakan sisältämille syöpää aiheuttaville yhdisteille.

Tupakoivalla henkilöllä riski sairastua keuhkosyöpään on yli 20-kertainen ei koskaan -tupakoineisiin henkilöihin verrattuna. Tupakoinnin lopettaminen vähentää syöpäriskiä kymmenessä vuodessa melkein samalle tasolla kuin henkilöllä joka ei ole polttanut tupakkaa, mutta riski ei edes 15–20 vuoden kuluttua putoa ei koskaan -tupakoineiden tasolle. Ympäristötupakointi lisää keuhkosyöpäriskiä tupakoimattomilla 1,53-kertaiseksi.

Vaikka savukkeiden terva- ja nikotiinipitoisuuksia on vähennetty, tupakoijan riski sairastua keuhkosyöpään ei ole vähentynyt. Tupakansavussa oleva terva tuhoaa vähitellen keuhkojen sisäpinnan värekarvat. Värekarvojen tehtävänä on suojella keuhkoja pölyltä ja muilta haittatekijöiltä hengittäessämme. Jos värekarvat tuhoutuvat, terva pääsee suoraan kosketukseen keuhkojen pintasolujen kanssa ja toimii ärsykkeenä pahanlaatuisten solujen synnylle.

Viime vuosikymmenten aikana miesten keuhkosyöpäkuolleisuus on vähentynyt miesten vähentyneen tupakoinnin seurauksena. Naisten keuhkosyöpäkuolleisuus on vastaavasti lisääntynyt. Keuhkosyöpä oli vuonna 2011 toiseksi tavallisin syöpä miehillä ja neljänneksi tavallisin naisilla. Syöpään liittyvistä kuolinsyistä keuhkosyöpä oli miehillä yleisin ja naisilla toiseksi yleisin.

Muita keuhkosyöpää aiheuttavia aineita ovat työympäristön kemikaalit, asbesti, pölyt ja hengitysilman radonsäteily.

12.2. Virtsaelinten syöpä

Useat tupakansavussa olevat syöpää aiheuttavat aineet poistuvat elimistöstä munuaisten ja virtsateiden kautta. Tupakoijilla on todettu korkeampi riski sairastua virtsarakon, munuaisten ja virtsatiehyiden syöpään.

Useat tutkimukset vahvistavat syy-yhteyden tupakoinnin ja virtsarakon syövän välillä. Riski kasvaa poltettujen savukkeiden määrän sekä tupakointiajan kasvaessa. Riski pienenee tupakoinnin lopettamisen jälkeen.

Pitkäaikaistarkasteluissa tupakoinnin lopettaminen ennen viidenkymmenen vuoden ikää vähentää sairastumisriskiä virtsarakkosyöpään noin puolella verrattuna vielä tupakoivien riskiin. Myös munuaissyövän osalta tupakoinnin lopettaminen vähentää pitkällä aikavälillä riskiä sairastua noin neljänneksellä edelleen tupakoiviin verrattuna.

12.3. Kurkunpään syöpä

Tupakansavu kulkee äänihuulten välistä keuhkoihin altistaen kurkunpään syövälle. Kurkunpään syövän ja tupakoinnin välisestä syy-yhteydestä on olemassa riittävä näyttö. Riskisuhde tupakoinnin ja kurkunpään syövän välillä nousee tupakointimäärän ja tupakointi vuosien mukaan. Joissain tutkimuksissa riski eniten polttavien ryhmässä on yli 20-kertainen verrattuna tupakoimattomiin. Yleisin kurkunpään syöpämuoto on levyepiteelisyöpä. Suurin osa kurkunpään syövistä on hoidettavissa ja viiden vuoden eloonjäämisennuste on 65 %.

12.4. Ruokatorven syöpä

Tupakointi on tärkeä syy ruokatorven syövän syntymiseen. Syy-yhteys on todistettu ruokatorven adenokarsinooman ja levyepiteelisyövän kohdalla.

Tupakoijan riski sairastua ja kuolla ruokatorven syöpään on 2-4 -kertainen tupakoimattomaan verrattuna. Sairastuvuus ja kuolleisuus ovat annosvasteisia tupakoinnin määrään ja tupakointivuosiin nähden ja vähenevät tupakoinnin lopettamisen jälkeen. Riskin väheneminen alkaa heti lopettamisen jälkeen ja riski vähenee merkittävästi jo ensimmäisten kymmenen vuoden aikana.

Tupakan ja alkoholin yhteiskäyttö suurentaa riskiä sairastua ruokatorvensyöpään. Adenokarsinoomien osuus ruokatorvensyövistä on lisääntynyt viime vuosina.

12.5. Haimasyöpä

Suurin osa haimasyövistä on haimatiehyiden adenokarsinoomia. Tupakoinnin ja haimasyövän syy-yhteys on todistettu. Tupakoijien korkeampi riski sairastua haimasyöpään on annosvasteinen suhteessa päivittäin poltettujen savukkeiden ja tupakointivuosien määrään.

Eniten tupakoivien riski sairastua haimasyöpään on 3-5 -kertainen tupakoimattomiin nähden. Riski sairastua haimasyöpään on matalampi tupakoinnin lopettaneilla kuin nykyisillä tupakoijilla.

Haimasyövän esiintyvyys on miehillä vähentynyt viime vuosina, naisilla esiintyvyys on pysynyt samalla tasolla. Naisten kuolleisuus haimasyöpään on kuitenkin kasvanut. Yksi selittävä tekijä voi olla naisten lisääntynyt tupakointi.

Epidemiologisia tutkimuksia (sairauden syytekijät, esiintyminen ja ennuste) rajoittavana tekijänä ovat haimasyövän korkeat kuolleisuusluvut, usein myöhäinen diagnoosi ja lyhyt jäljellä oleva elinaika diagnoosin jälkeen.

12.6. Mahasyöpä

Tupakoinnin ja mahasyövän välisen syy-yhteyden näyttö on riittävä. Mahasyövän riski ei ole riippuvainen päivittäin poltettujen savukkeiden määrästä eikä tupakointivuosista.

Useissa isoissa epidemiologisissa tutkimuksissa on tupakoijilla todettu korkeampia esiintyvyys- ja kuolleisuuslukuja mahasyöpään verrattuna ei koskaan -tupakoineisiin. Tupakoinnin lopettaneilla on pienempi riski sairastua mahasyöpään kuin niillä, jotka jatkavat tupakointiaan. Riski lähenee ei koskaan tupakoineiden riskilukuja noin 20 vuotta lopettamisen jälkeen.

Helikobakteeri (Helicobacter pylori) aiheuttaa yleensä oireettoman, mutta kroonisen mahakatarrin eli gastriitin. Noin 15 %:lla potilaista jatkuvasta tulehduksesta seuraa mahan tai pohjukaissuolen haava. Jatkuva helikoinfektio voi myös aiheuttaa oireellisen ns. atrofisen gastriitin ja lisätä mahasyövän riskiä.

Helicobacter pylori -infektioiden määrä on tupakoijilla suurempi kuin ei koskaan tupakoineilla. On mahdollista, että tupakointi lisää H. Pylori -tartunnan mahdollisuutta tai vahvistaa olemassa olevan H. Pylori –infektion haitallisuutta. Tupakointi ja H. Pylori -infektio lisäävät mahahaavataipumusta, solumuutoksia ja mahasyövän esiintyvyyttä enemmän kuin H. pylori yksinään. H. pylorin häätäminen antibiooteilla on vaikeampaa tupakoijilla kuin tupakoimattomilla.

Tupakoijilla on matalampia betakaroteeni (A-vitamiinin esiaste) - ja C-vitamiini -pitoisuuksia veressä verrattuna tupakoimattomiin. Nämä vitamiinit saattavat suojata H. pylori -infektiolta ja mahasyövältä.

12.7. Maksasyöpä

Tupakansavun karsinogeenit kulkeutuvat maksaan aineenvaihdunnan mukana, ja voidaan olettaa, että pitkäaikainen altistuminen johtaa soluvaurioihin ja maksasyövän kehittymiseen. Tutkimukset viittaavat siihen, että enemmän kuin askin päivässä polttavilla riski sairastua maksasyöpään on 2-kertainen tai korkeampi.

12.8. Kohdunkaulan syöpä

Tupakoinnin ja kohdunkaulan syövän välinen syy-yhteys on todistettu. 

Human papilloma -virus (HPV) on hyvin keskeisessä asemassa kohdunkaulan syövän synnyssä. Tupakointi lisää HPV-infektoituneen naisen riskiä sairastua kohdunkaulan syöpään tai lisää riskiä saada HPV-infektio. Tupakoijilla kohdunkaulan limakalvo sisältää nikotiinia ja syöpää aiheuttavia aineita. Tupakansavun ainesosat voivat vaikuttaa suoraan kohdunkaulan limakalvoon.

Kohdunkaulan syövän riski tupakoitsijoilla on annosvasteinen koskien päivässä poltettujen savukkeiden määrää ja tupakointivuosia. Samansuuntainen yhteys on todettu hyvänlaatuisten solumuutosten osalta.

12.9. Suusyöpä

Tupakalla on syöpää aiheuttava vaikutus suun limakalvon epiteelisoluihin. Tutkimuksissa suusyövän keskimääräinen riski vain savukkeita polttaneilla tupakoijilla on miehillä 10-kertainen ja naisilla 5-kertainen tupakoimattomiin verrattuna. Suusyövän riski oli korkeampi nykyisin polttavilla kuin lopettaneilla. Yhteys on selkeästi riippuvainen tupakka-altistuksen määrästä siten, että nykyisin tupakoivan päivittäinen savukemäärä on tärkeämpi tekijä kuin elimistön häkäkertymä tai askivuosien määrä. Suusyövän riski on yhtä suuri, jos polttaa piippua tai sikaria kuin poltettaessa savukkeita.

Tutkimukset viittaavat siihen, että alkoholi lisäisi tupakan karsinogeenisuutta lisäämällä suun limakalvojen läpäisevyyttä. Tupakoinnin ja alkoholin yhteisvaikutus lisää riskiä sairastua suusyöpään enemmän kuin kumpikaan erikseen. Jos käyttää tupakkaa ja alkoholia, riski sairastua suusyöpään on 6-15 kertaa isompi kuin jos ei polta eikä käytä alkoholia.

Tupakoinnin lopettamisen jälkeen riski sairastua suusyöpään vähenee nopeasti kymmenen ensimmäisen tupakoimattoman vuoden aikana verrattuna tupakoijiin.

12.10. Akuutti myelooinen leukemia

Tupakoinnin ja akuutin myelooisen leukemian välisen syy-yhteyden toteamiseen on riittävästi näyttöä. Tupakansavu sisältää useita leukemiaa aiheuttavia aineita. Bentseeni aiheuttaa luuydinvaurioita ja on vahvin tunnettu leukemiaa aiheuttava aine. Tupakansavussa on myös Polonium 210 ja lyijy 210 -yhdisteitä, jotka pääsevät luuytimeen.

Akuutin myelooisen leukemian riski on annosvasteinen koskien päivittäin poltettujen savukkeiden määrää ja tupakointivuosia. Kohonnut riski on erityisesti yhteydessä tupakoinnin aiheuttamiin elimistöön kertyviin vaikutuksiin, eikä niinkään nykyiseen tupakointiin.

Elämänsä aikana tupakoineiden riskisuhde sairastua akuuttiin myelooiseen leukemiaan on 1.3 - 1.5 verrattuna tupakoimattomiin. Yli askin päivässä polttavilla riski on kaksinkertainen.