5. Kirurgia

Haavan optimaalinen paraneminen vaatii hyvää verenkiertoa ja tulehdusvapaata toipumista. Tupakoinnin vaikutukset kirurgiassa tulevat mm. verenkiertovaikutusten kautta, infektioriskin kohoamisena ja ihon rakenteen muutoksena. Tupakoinnin lopettaminen vähentää leikkauskomplikaatioita.

Tupakointi on merkittävä luukadon (osteoporoosi) riskitekijä miehillä ja vaihdevuosi-iässä olevilla naisilla. Nuorena aloitettu tupakointi todennäköisesti vaikuttaa myös siihen, miten paljon luumassaa kehittyy ja voi myöhemmin olla luukatoa lisäävä tekijä. Naisilla estrogeeni on tärkein luun hajoamista estävä hormoni. Aktiivisen estrogeenihormonin pitoisuudet ovat tupakoijilla alhaisemmat tupakoimattomiin verrattuna.

Tupakointi heikentää myös selkänikamien välilevyjen verenkiertoa, supistaa selkälihaksia ja tukikudoksia hapettavia verisuonia ja aiheuttaa lantion valtimoverisuonten kalkkiutumista, joka lisää selkävaivoja. Myös selkänikamien luutuminen leikkauksen jälkeen on tupakoivilla selkeästi hitaampaa.
 

 

5.1. Haavan paraneminen

Tupakka sisältää noin 4000 eri kemikaalia mm. nikotiinia, häkää, raskasmetalleja, syanidia ja muita syöpää aiheuttavia yhdisteitä. Yhden poltetun savukkeen mukana tupakoijan elimistöön siirtyy 2 - 3 mg nikotiinia ja 20 - 30 ml häkää. Lukuisista haitallisista aineista merkittävimpinä haavan paranemiselle pidetään nikotiinia, häkää ja vetysyanidia
Heikentynyt verenkierto haava-alueella hidastaa paranemista ja edesauttaa infektoiden syntymistä.

Nikotiini

Nikotiini vaikuttaa ääreisverenkiertoon. Häiriöt välittyvät ainakin kahdella mekanismilla.

  1. Nikotiini on tupakansavun tärkein verisuoniin vaikuttava aine, joka aiheuttaa ääreisverisuonten supistumista heikentäen veren virtausta kudoksissa.
     
  2. Lisäksi nikotiini vaurioittaa verisuonten sisäseinää. Vaurioitunut verissuonen sisäpinta lisää tukostaipumusta pienissä suonissa.

Nikotiini aktivoi sympaattista hermostoa, joka säätelee verenkiertoelinten, rauhasten, ruoansulatuskanavan ja virtsaelinten toimintoja. Tämä lisää ääreisverisuonten supistuvuutta. Ääreisverisuonten supistustila kestää 90 minuuttia savukkeen polttamisesta, ja kun tupakoija yleensä tupakoi 90–120 minuutin välein, tämä johtaa lähes jatkuvaan verisuonten supistustilaan valveillaoloaikana.

Nikotiini vaikuttaa veren hyytymisjärjestelmään lisäten verihiutaleiden määrää ja tarttumistaipumusta. Tämä vaikutus on annosriippuvainen: mitä korkeampi tupakkatuotteen nikotiinipitoisuus, sitä suurempi verihiutaleiden tarttuvuus. Tämä oletettavasti lisää mikrotukosten muodostumista ääreisverisuonissa ja siten vähentää verenvirtausta kudoksissa. Tupakoijilla on lisäksi alentunut verihyytymien liukenemisprosessi ja veren hyytymistekijän määrä kasvaa lisäten mikrotukosten riskiä entisestään. Tupakoijan elimistö pyrkii korjaamaan elimistön hapenpuutetta kiihdyttämällä punasolutuotantoa, joka lisää verihyytyminen muodostumista. Lisäksi verisuonten sisäseinämän vaurioituminen lisää verihiutaleiden keräytymistä kasvattaen tukosriskiä.

Nikotiini vaikuttaa haavojen paranemisprosessiin useilla eri mekanismeilla joiden yhteisvaikutuksena on kudoksen hapenpuute ja haavan paranemisen alkuvaiheiden häiriintyminen.

Tupakoivilla ihon kimmoisuus ja elastisten komponenttien määrä vähenee ja iho rypistyy. Kollageenien vähäisyys iholla ja haavassa lisää tupakoijilla haavarepeämän riskiä.

Tupakoijien ihon rakenne arvioidaan keski-iässä noin 10 vuotta vanhemmaksi kuin tupakoimattomilla ikätovereilla. Koska osa verenkierron häiriöistä on nikotiinin vaikutusta, nuuskalla on tässä mielessä sama vaikutus kuin poltetuilla tupakkatuotteilla. Suurin vaikutus on pienissä verisuonissa, joka johtaa pitkään tupakoineiden tyypilliseen harmahtavaan ihonväriin pintaverisuonten ollessa jatkuvassa supistustilassa.

Häkä

Poltetun tupakan mukana verenkiertoon tulee suuria määriä häkää, joka sitoutuu hemoglobiiniin punasoluissa 200 kertaa vahvemmin kuin happi. Häkä syrjäyttää hapen ja tämä puolestaan aiheuttaa kudosten ja solutason hapen puutetta ja lopulta haavan paranemisongelmia.

Vetysyanidi

Tupakassa oleva vetysyanidi estää hapen kuljetuksessa tarvittavien entsyymien toimintaa. Tästä seuraa kudosten hapenpuutetta, hapetukseen liittyvän aineenvaihdunnan laskua ja solujen korjausmekanismien hidastumista. Tämä johtaa haavan paranemisen viivästymiseen ja tulehdusriskin kasvuun.

5.2. Leikkauskomplikaatiot

Tupakoijilla esiintyy useammin vaikeita leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita ja haavakomplikaatioita, jotka vaativat tehohoitoa. Tehohoitopotilaiden joukossa tupakoijat ovat nuorempia kuin tupakoimattomat. Riski näyttäisi olevan annosriippuvainen: yli 50 askivuotta tupakoineet ovat suuremmassa vaarassa saada tehohoitoa vaativia leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita.

Tupakointi vaikuttaa epäsuotuisasti haavan paranemiseen. Tutkimusten pohjalta näyttää siltä, että lyhytaikaisella (2 - 3 viikkoa) tupakoinnin lopettamisella ennen suunniteltua toimenpidettä ei ole vaikutusta haavakomplikaatioiden määrään. 6-8 viikkoa ennen leikkausta lopettaneilla haavakomplikaatioiden määrä on selvästi vähäisempi.

Ortopediset leikkaukset

Tupakoijien murtumat vaativat pidemmän ajan luutuakseen. Polvi- ja lonkkaleikkauspotilailla on havaittu merkittävä ero haavakomplikaatioiden määrässä. Tutkimuksen mukaan tupakoimattomista 5 prosentilla ilmeni komplikaatioita, tupakoivilla ilmenemisprosentti oli 31. Keskimääräinen sairaalassaoloaika oli tupakoimattomilla kaksi päivää lyhyempi. Suurin osa komplikaatioiden vähenemisestä seurasi sydän- ja verenkiertoelinten ja haavakomplikaatioiden vähenemistä.

Plastiikkakirurgiset leikkaukset

Plastiikka- ja mikrokirurgiset toimenpiteet ovat erityisen herkkiä tupakoinnin haittavaikutuksille. Tutkimuksen mukaan tupakoinnin ja kokoihonsiirteen välinen kuolioriski on askin päivässä tupakoivilla kolminkertainen tupakoimattomiin verrattuna ja kaksi askia tupakoivilla riski vastaavasti kuusinkertainen. Tupakoivan riski menettää siirre kokonaan oli kolminkertainen tupakoimattomiin verrattuna.

Myös muut plastiikkakirurgiset toimenpiteet ovat alttiita tupakan aiheuttamalle verenkierron ongelmille. Kasvojen kohotuksessa luodaan paikallinen ihokieleke poskien ja kaulan ihosta, joka kiinnitetään uuteen paikkaan ja ylimääräinen iho leikataan pois. Kasvojen kohotusta käsittävässä tutkimuksessa komplikaatioita esiintyi 10 %:lla leikatuista, joista 74 % oli tupakoivia.

Vatsanpeitteiden uudelleenmuotoilu on suuri toimenpide. Tutkimuksessa havaittiin että lähes puolella tupakoijista oli haavaongelmia jo ennen sairaalasta pääsyä, kun vastaava luku tupakoimattomilla oli 15 %.

Rintojen pienennysleikkauksessa perussairauksilla, lääkkeiden käytöllä, iällä, painolla tai poistetun kudoksen määrällä ei ole todettu olevan vaikutusta leikkauksen jälkeisten komplikaatioiden esiintymiseen. Tupakointi on ainoa tilastollisesti merkittävä ennustetekijä komplikaatioille.

Kosmeettisista syistä rintojen suurennusleikkauksen hankkivien naisten joukossa on tupakoijia kaksi kertaa enemmän. Leikkauksen jälkeisten komplikaatioiden tärkeimmäksi ennustetekijäksi ovat osoittautuneet tupakointi ja sädehoito.

Tupakoinnilla voi olla suora, myrkyllinen vaikutus luusoluihin nikotiinin ja kadmiumin fysiologisten vaikutusten kautta. Epäsuoria vaikutuksia voi syntyä vähentyneestä kalsiumin ja D-vitamiinin imeytymisestä ruuansulatuskanavasta ja muutoksista lisämunuaishormonien aineenvaihdunnassa.

Tupakointi voi myös epäsuorasti vaikuttaa luutiheyteen, koska tupakoijat painavat usein vähemmän kuin tupakoimattomat. Tupakoijat harrastavat myös keskimäärin vähemmän liikuntaa kuin tupakoimattomat. Tupakoivilla naisilla menopaussi ilmenee myös usein 2 - 4 vuotta aikaisemmin kuin tupakoimattomilla.

Tupakoinnin vaikutus estrogeenihormonin vähenemiseen naisilla myötävaikuttaa mahdollisesti myös osteoporoosin kehittymiseen. Vaikka estrogeeni on tärkeä hormoni miesten luuston terveyden kannalta, tupakointi ei kuitenkaan näytä vaikuttavan miesten estradiolitasoihin tai luutiheyteen.

Tupakoinnin ja luuydintiheyden yhteydestä vanhemmalla väestöllä on tehty monia tutkimuksia. Tutkimukset osoittavat selkeän syy-yhteyden tupakoinnin ja luutiheyden välillä postmenopausaalisilla naisilla (kuukautisten loppumisen ja vanhuuden välinen ajanjakso). Vanhempien miesten kohdalla näyttö on merkitsevä, mutta ei riittävä syy-seuraus yhteyden todistamiseen. Luutiheys on matalampi postmenopausaalisilla naistupakoijilla tupakoimattomiin verrattuna ja ero kasvaa lineaarisesti iän mukana kaksi prosenttia kymmenessä vuodessa.

Tutkimustulokset näyttävät johdonmukaisesti, että sekä tupakoivilla naisilla että miehillä on korkeampi riski lonkkamurtumille. Muutama tutkimus näyttää annosvasteista suhdetta. Mitä enemmän tupakoi sitä enemmän lonkkamurtumia esiintyy.